Kotiin tullessa oli takaterassilla hauska yllätys. Kaksi suurta perhosta viettivät siestaa talon takapihan puoleisella seinällä. Molemmat olivat kiitäjiä, sellaisia hauskoja ruumiiltaan sormenpaksuisia otuksia. Nämä olivat iloksemme vielä sieltä värikkäämmästä päästä, eivätkä pelkkiä harmaita möllejä.
Lehmuskiitäjä, siipien kärkiväli n 6,5 cm
Lehmuskiitäjä elää wikipedian mukaan lehtomaisissa, rehevissä metsissä ja puistoissa joissa kasvaa lehmuksia. Ainakin oman tontin ympärystä on hyvinkin rehevää metsää, joten todennäköisesti se ei ole pelkällä läpikulkumatkalla. Lehmuksia tosin ei ole lähimainkaan.
Syreenikiitäjä, siipien kärkiväli jopa 12 cm
Tämä syreenikiitäjä on suurin Suomessa vakituisesti elävä perhoslaji. Todella komean näköinen luonnossa, kuvasta ei koko oikein pääse oikeuksiinsa. Ruokalistalla on syreeni, pensasangervot ja lumimarja – kaikkia löytyy omalta pihalta joten toivon näkeväni sen vielä uudestaankin.
Perhosia olisi kiva nähdä laajemminkin, ne ovat kuitenkin usein koristeellisia kuin kauneimmat kukat ja jotenkin mystisiä olentoja. Pitäisi ehkä panostaa kasvipuolella perhosia houkutteleviin kukkiin ja niiden ruokakasveihin.
Meidän talon tiiliseinään täällä Etelä-Hämeessä tuli tänään erikoinen perhonen, kuin maastopuvussa. Tunnistettiin sitten Lehmuskiitäjäksi. Mutta mitä tapahtuikaan illan mittaan, tuli hämärä, perhonen edelleen liimautuneena tiiliseinään, yhtäkkiä se ”ruikkasi” sellaisen kahden siiman vahvuisen vaalean ruiskauksen peräpäästään, hetken päästä alkoi räpistellä ja lähti sitten lentoon??? Emme ennen ole nähneet moista, mutta ihmeiden aika ei kai ole ohi. Kaunis perhonen otimme monta kuvaakin siitä.
meidän koulussa oli syreenikiitäjä jotkut näki et se kuoriutui mut mä en nähny vaik olin siin vieres olin siis rappusis se oli