Pitäisikö kotipuutarhurin erikoistua?

Puutarhakirjojen lueskelua osa 2 toi mietteitä puutarhaharrastuksen eri tasoista ja siitä pitäisikö kotipuutarhurin erikoistua johonkin osa-alueeseen vai tapahtuuko tämä luonnostaan.

Minua vaivaa ajoittain asia, että en tunne puoliakaan pihani kasveista nimeltä ja loppujen nimet olen jo unohtanut. Aika moni tuntuu pitävän oikein sydämen asiana sitä, että pihan kasveille löytyy tarkat nimet. Esimerkkinä voisi antaa, että puutarhassa ei kasva liljoja vaan varjolilja – lilium martagon ja ruskolilja – lilium bulbiferum. Lajinsa olisi tietenkin hyvä tuntea jo senkin takia, että osaa löytää pihastaan kasveille oikeat paikat ja tehdä oikeat hoitotoimenpiteet.

Kasvimaaviljely on myös aihealue jota voi harrastaa hyvin moneen tapaan. Joku ei kokeile porkkanoita toista kertaa kun ne eivät ensimmäiselläkään yrittämällä kasvaneet. Joku toinen taas syö joka vuosi oman maan rupisia perunoita, koska ne vaan jostain syystä tekee rupea aina. Kasvimaahan keskittynyt puutarhuri saattaakin sitten tehdä suunnitelmia koko talven ja aloittaa esikasvatuksen jo heti alkuvuodesta. Kasvimaa on tarkkaan jaettu sektoreihin, joiden ravinnetasapainoa tarkkaillaan ja korjaillaan juuri sen hetkisen kiertoviljeltävän kasvin tarpeisiin sopivaksi.

Hedelmätarhurille oikeat oksakulmat ja hedelmäversojen kehitys ovat tärkeitä asioita. Mutta omenapuu pihassa vaatii vähiten töitä; vähän leikkaa keväällä ja satoa saa sitten loppukesästä tai alkusyksystä. Vai eikö sittenkään? Perusasiat minäkin tiedän omenapuiden leikkaamisesta, mutta kun ottaa vanhemman puutarhakirjan esiin ja lukee omenapuiden hoidosta niin melkein menee jo sormi suuhun. Tuntuu siltä, että pelkästään omenapuiden kasvattaminen voisi työllistää kotipuutarhurin täysin. Sillä on nimittäin aika paljon vaikutusta lopputulokseen katkaisetko oksan metrin kohdalta poikki vai juuri oikeiden silmujen kohdalta. Varttamiset ja jalostustyö onkin sitten jo asia erikseen, mutta hyvin kiinnostava asia.

Näiden esimerkkien lisäksi löytäisin puutarhamaailmasta ainakin perenna-ihmiset, nurmikko-ihmiset, rakentajat, tuholaistorjujat ja kuvaajat. Ja ei sen erikoistumiskohteen toki tarvitse olla näin tarkkaan määritelty, jos osaat määritellä puutarhasi johonkin näistä määritelmistä niin olet jo tavallaan erikoistunut juuri sen tyypin puutarhaan.

Itseni lukisin näistä mainituista ehkä eniten rakentajaksi. Isoja, näkyviä muutoksia pitää syntyä jatkuvasti. Ja jos näyttää liian valmiilta niin aloitetaan joku projekti ja kaivetaan taas puoli pihaa auki… Oletko sinä erikoistunut johonkin tiettyyn puutarhan osioon?

10 kommenttia artikkeliin Pitäisikö kotipuutarhurin erikoistua?

  • Olen ehdottomasti kukka-tyyppi. Ottaisinko jonkun kukkimattoman kasvin puutarhaan? No mikäs järki siinä olisi? Jos jotain on jo valmiina, olkoot, mutta saa olla aika erikoinen (kukkimaton) kasvi, että pääsee minun puutarhaani.

  • Minusta tuo erikoistuminen on vuodenajasta riippuvainen. Kevättalvella olen hedelmäpuutarhuri ja puhdistelen omenapuita. Hiemankeväämmällä olen kukkapuutarhuri ja seuraan ensimmäisten kukkien ilmestymistä. Saatanpa innostua kasvihuoneessa kylvämään kesäkukkiakin. Siitä jatkuukin kasvihuonepuutarhurointi istuttamalla kurkkuja ja tomaatteja kasvihuoneeseen. Hoito jatkuu läpi kesän.
    Kesällä olen karhöpuutarhuri ja ruusupuutarhuri nauttien kukkaloistosta. Siinä välissä vaihdan viininviljelijäksi ja leikkaan viiniköynnökseni.
    Syksyllä jälleen muutun hedelmäpuutarhuriksi korjaten omena- ja luumusatoa. Sadon jälkeen suoritan puiden leikkuun.
    aina töiden välissä vain nautin ja kuvaan puutarhaani.
    Nurmikkoa poistelen joka vuosi uusien kukka- ja pensasistutusten tieltä, joten nurmikkopuutarhuri en ole. Rikkaruohoja poistelen kun sattuvat silmään, jos on kaunis kukka saa kukkia. Tuholaisia torjun sormillani ja toivoen petoeläinten apuun. Joskus annan hiukan suopavettä niskaan.
    Kasvien yritän laittaa muistiin. Olen tehnyt Exel-tiedoston, johon kirjoitan hankintani suomeksi, ruotsiksi ja latinaksi sekä mistä kasvi on saatu/ostettu.

  • Eiköhän tuo erikoistuminen tapahdu luonnostaan, ihan huomaamatta sitä mukaa kun harrastus etenee. Olen nyt maanmöyrijäpuutarhuri, teen niitä suurempia linjoja, mutta rauhallisempaan aikaan olen kukkapuutarhuri, ajoittain keittiöpuurahurikin. Ja sitten kun pääsen joskus tulevaisuudessa vauhtiin muilta projekteilta, minusta taitaa tulla pionipuutarhuri. Kaikkea mahtuu sekaan, pääasia että itse viihtyy.

  • Insinööri

    Allekirjoitan itsekin omalta osaltani kaikki nuo vastauksenne. Kun puutarha on vielä tässä vaiheessa niin pakostakin olen pääosin rakentelija tai toisin sanoen maanmöyrijäpuutarhuri. (loistava ilmaus!) Tuo Jaskan kuvaus kävisi melkein sellaiseltaan tulevaisuuden suunnitelmaksi. Tuohon on vielä matkaa, mutta sehän tässä puutarhanhoidossa parasta onkin. Ja koko ajan mielessä vilkkuu ajatus siitä, että kaikki kukkisivat. 😉

  • Nia

    Sama juttu se täälläkin vaivaa – kaikki kasvien nimet tuppaa unohtumaan 😀

  • Kiva kun kävit kylässä :) Sulla on tosi hieno puutarha ja yhtä hieno blogi! Minä olen tällä hetkellä kuunliljapuutarhuri – myyränhäätäjäpuutarhuri. Ens vuonna voi olla taas ihan toisin!

  • Mielenkiintoisia mietteitä. Minusta tuntuu, että olen tarpeen mukaan vähän kaikkea, jopa rakentaja. Mieluiten annan kyllä raskaat hommat miehelleni. Mutta kyllä minä ensisijaisesti olen kuvaaja, jonka piti hankkia puutarha ja ruveta istuttamaan perennoja, jotta olisi jotain kuvaamista. Puutarhassa kiehtovat siis eniten perennat, mutta myös pensaat ja puut.

  • Tähän asti olen ollut maanmöyrijä ja perennapuutarhuri sekä pihakoivujenkaatamisenmankumispuutarhuri. Koivut haluaisin edelleen pihasta pois ja tilalle jotain muita puita. Perennojen lajimäärä tulee varmaan lähivuosina vähenemään ja kappalemäärät suurenemaan. Niitä täytyy kasvattaa, jotka tulevat vähällä hoidolla toimeen eikätkä kelpaa myyrille. Ei myyrätorjuntaan voi koko aikaansa käyttää. Hakusessa on nyt lisää pensaita ja ikivihreitä. Kesäkukissa olen aina ollut maltillinen, tuntuu vähän haaskaukselta laittaa niihin kamalasti rahaa, mieluummin ostan perennoja ja muita.

    Hyvä kirjoitus. Olen itsekin miettinyt näitä juttuja, mutta en ole tullut mihinkään tulokseen eli olisinko minäkin mielialan-mukaan-mennään -puutarhuri?

  • Insinööri

    Taitaa olla aika paljon ajankohdasta ja puutarhan kehitysvaiheesta kiinni tuo tyylisuunta. Ja yhteisiä ajatuksia tuntuu löytyvän vähän jokaiselta :)

  • Mä ilmoittaudun sitten ihan profiilittömäksi puutarhuriksi. On aina hienoja suurisuuntaisia haaveita ja ajatuksia, mutta etenen kuitenkin aika fiilispohjalla.

    Joo, ehkä siis fiilistelijäpuutarhuri (vähän myös rakentaja).

    Ei tarvi erikoistua, saa siis ihan vaan nauttia (ei ole sääntöjä).

Jätä vastaus

 

 

 

Voit käyttää näitä HTML tageja

<a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <s> <strike> <strong>