Talvella kerran koiralenkillä yksi kettu kulki parikymmentä metriä perässä ja haisteli todella tarkkaan kaikki tolpat mitkä meidän uroskoira oli merkannut. Sen jälkeen pariin kertaan on tullut repolainen nähtyä, mutta muuten on ollut kovin hiljaista viimepäiviin asti.
Nyt sitten yhtenä iltana koirat yllätti ketun lintusaaliinsa luota tuossa pihametsässä ja samana iltana kettu käytti melkein koko ääniskaalansa kun lähestyttiin tiettyä aluetta. Vaikka siinä kuuluisassa kappaleessa sanotaan, että kukaan ei tiedä mitä kettu sanoo niin se kyllä osaa puhua ja kovasti puhuukin. Kettu osaa haukkua, itkeä, ulvoa, kirkua ja pitää jos jonkinmoista räkätystä ja ääntä. Ensimmäinen kerta kun ketun ääntä kuulin kuulosti ihan kuin vauvaa olisi metsässä tapettu.
Eilisiltana otettiin kamera varmuuden vuoksi mukaan ja lähestyttiin varovasti tuota paikkaa jossa kettu varoitteli äänillään. Nyt oli ihan hiljaista ja melkein samantien ruskea vilauskin näkyi. Hetken odottelimme ja sieltähän se lopulta esiinkin tuli. Pörröinen pieni ketunpoika, tai ei enää edes niin pienikään. Talipallon kuorilla se ensin ojan pohjalla leikki ja sitten rohkeni voikukkien takaa lymyten tulla lähemmäksikin. Lopulta tämä repolainen kävi ehkä vain metrin päässä ja jatkoi sitten taas ojan pohjalle talipallon kuoria tutkimaan.
Ilmeisesti emokettu oli tällä kertaa ruoanhakumatkalla, kun kukaan ei meitä (tai pentua) varoittanut ja häätänyt. Tuolla lokosessa niillä ilmeisesti on pesäkolo ja näin cityketuksi on kyllä osannut valita oikein suojaisan ja hyvän piilopaikan. Siellä on sopivasti metsäistä ja ryteistä suojavyöhykettä pitkän matkaa ja parilla pienellä tienylityksellä pääsee vaikka miten pitkälle metsän suojissa.
Wikipediasta luin, että kettu synnyttää 3-12 poikasta ja tuolla näkyi vain tuo yksi. En tiedä onko kato känyt näin voimakkaasti vai onko cityketuilla pentueet niin paljon pienempiä. Tämä yksilö kuitenkin on niin hyvävointisen näköinen, että ei ole varmasti ainakaan nälkää joutunut näkemään.
Viimeisimmät kommentit