Eilen näin vuoden ensimmäisen pääskyn ja tänään heinäsirkan, nyt kait voisi jo sanoa kesän tulleen! Viime yönä lämpötila tosin laski vielä nollaan, mutta itse päivästä tuli kyllä kovin kesäinen. Ja mikäs pihapuuhastelun jälkeen paremmin päivän päättäisi kuin oman maan raparpereista tehty piirakka.
Vuoden toinen raparperipiirakka
En ole nyt päässyt vielä täysin jyvälle mitkä pihalle vuosi sitten laitetuista linnunpöntöistä on asuttuja, mutta ainakin kolmessa kävijöitä on riittänyt. Vaikka alunperin lentoaukoista tuli hieman liian pienet oikeankokoisen poran puuttumisen takia niin hyvin tänne on löytänyt nyt sellaisia lintulajeja, mitä ei ennen pönttöjä näkynyt. Lepakkopönttö olisi vielä haaveissa, ehkä sekin tänne vielä tulee.
Viime vuonna lammen rantaan istuttamani särkyneetsydämet selvisivät hyvin talvesta ja nyt jo ensimmäinen aloitti kukintansa. Kaikki kuusi tainta ovat hengissä, tosin yhdestä nousee tässä vaiheessa vain muutama hento varsi. Ehkä sekin sieltä vielä ponnistaa ja jatkaa kasvuaan.
Ensimmäiset sydämet särkyivät jo
Otsikkoon kirjoitin jo nyt, mutta onhan toukokuukin jo yli puolenvälin ja kesäkuu ihan ovella jo! Aika on taas viime vuodesta ottanut suuremman vaihteen ja mukaan ei meinaa ehtiä. Tänä keväänä on tosin omaa aikaa vienyt pari muuta projektia mistä ehkä kirjoitankin tuonnempana 
Nyt oli niin lämmin ja muutoinkin komea päivä, ettei millään voinut pitää näppejään erossa mullasta ja muusta mukavasta.
Uutta elinvoimaa kuusiaitaan
Kuusiaidasta kuoli viime vuonna kymmenkunta tainta ilmeisesti lähinnä alkukesän kastelun puutteen takia. Vesiposti oli mennyt rikki ja teeseitse-putkimies-puutarhuri jostain syystä viivytteli uuden vesipostin asentamisessa. Nuo kuolleet kuuset vaihdoin eläviin jo pääsiäisenä ja nyt jatkoin kymmenellä uudella taimella muutamasta tyhjästä välistä. Kuvan kohdalla kuusentaimet ovat nyt 50-80cm pitkiä, vielä pitää malttaa odottaa useampi vuosi ennenkuin ne toimittavat tarkoitustaan näkösuojana.
Pituudeltaan 2,5m koivu uudessa paikassaan
Odotellessa kuusten kasvua siirsin toisaalta reilu 2-metrisen koivun tyhjäksi jääneesen väliin. En ole muistaakseni näin suurta koivua siirtänyt ja paikkakin on pitkälti hiekkamaata, joten nyt mielenkiinnolla katsellaan miten puu juurtuu ja aloittaa elon uudella paikallaan. Jotenkin muistelen, että tuossa kasvoi aiemmin jotain mutten nyt millään muista mitä. Puutarhadementia lienee iskenyt?
Vahvanoloinen männyntaimi uudessa paikassaan
Kuusentaimia hakiessa samassa ryppäässä kasvoi kokoisekseen poikkeuksellisen vankkarakenteinen parivuotias mänty. Pitihän näin hyvälle yksilölle paikka löytää ja kun pihassa on kaksi todella isoa mäntyä niin täytyy tätä tulevaa polveakin jo laittaa alulleen.
Siirtotöiden lisäksi lannoitin vuoden omassa pihassa palaneella hevosenlannalla kuusiaidan, sekä viime syksynä terassin viereen istutetut tuijat ja vuorimännyt. Enemmänkin olisi ollut intoa tehdä, mutta lienee fiksuinta jättää vähän virtaa vielä tulevaan yövuoroonkin.
Yhtä nopeasti kuin lumet lähti tuli myös kevät kaikkine tuliaisineen. Heti lumikellojen perään tulivat scillat, pihan yksittäiset krookukset, sinivuokot ja valkovuokotkin. Kaikki tuntuu tänä keväänä tapahtuvan niin nopeasti ettei oikein mukaan ehdi. Eläimistä sammakot, vaskitsat ja sisiliskot ovat heränneet, pihapönttöjäkin käyvät tiaiset innolla tutkimassa. Ainoa mikä tästä keväästä enää puuttuu on kyykäärme. Vaikkei niitä niin innolla pihallaan katsele niin nyt kuitenkin tuntuu kuin jotain puuttuisi. Ilman kyitä ei ole kevättä!
Ne kasvit mitkä ovat jo aloittaneet varsinaisen kasvukauden tuntuvat kasvattavan versojaan kuin kesäkuussa konsanaan. Kasvimaarinteen raparperikin on jo siinä mitassa, että ahneempi saisi siitä jo piirakan.
Raparperista saisi jo piirakan - huhtikuun lopulla!
Kevään ensimmäinen kukkabongaus oli jälleen kerran lumikello omasta pihasta. Muutaman päivän oli tämän suhteen kevät taas viimevuotista myöhemmässä sillä nyt bongasin lumikellon ensimmäisen kerran 7.4. Vuonna 2009 ensimmäisen kukan löysin 3.4. ja 2010 5.4.
Kevään 2011 ensimmäinen kukkabongaus
Piha on vielä suurimmaksi osaksi lumen peitossa, etelänpuolen rinteet eli kasvimaa ja koiratarhan alaosa ovat jo likimain lumettomat. Metsässäkin on paikotellen jo lähes lumetonta, toisaalta taas monin paikoin vielä reilusti yli polven mitan. Nyt tuntuu taas päivittäin tapahtuvan niin paljon, että kohta saa taas ottaa jo haravankin käteen. Kevät!
Hitaasti, mutta varmasti. Nyt voin kuitenkin jo hyvällä omallatunnolla sanoa, että aidan rakennus etenee hyvää vauhtia. Osittain syynä lienee se, että aidan tervaaminen tuottaa niin näkyvän jäljen että tietää oikeasti saaneensa jotain aikaiseksikin.
Aitarunko tervattuna
Edellisen päivityksen jälkeen runko on valmistunut ja nuo pystytolpat lyhennetty ja päästään muotoiltu ja lisäksi rungon tervauskin on jo yli puolivälin. Pystytolppien lyhennys ja pään viisteytys olikin taas sellainen työvaihe, että oli ihan hyvä ettei ketään muita ollut paikalla sitä katsomassa… Kun tuonne aidan päälle kiipeää ja yrittää itseään jotenkin tukea aitatolppaa vasten ja samalla moottorisahalla muotoilee tolppaa niin tuli kummasti mieleen hakeutuminen sirkusuralle moottorisaha-akrobaatiksi. Kaikeasta huolimatta työvaihe onnistui oikein hyvin ilman suurempia tai pienempiäkään loukkaantumisia.
Aita näyttää tässä vaiheessa jo ainakin omaan silmään hyvältä. Sinälläänhän tuo olisi varmasti toiminut noinkin, ehkä tosin yksi poikkipuu lisää ja pystytolpat vähän vielä lyhyemmiksi. Aidan varsinainen tarkoitushan on toimia pääasiassa näkösuojana, joten sen vuoksi laitan siihen heinäseipäät. Päätavoite oli saada runko valmiiksi ja tervattua ennen talventuloa, mutta nyt jo sormet syyhyää sen verran että ehkä pitää lisätä tavoitteeseen pari tolppaväliä myös seipäitä.
Olen jo pariin otteeseen maininnut tuosta tulevasta heinäseiväsaidasta. Tämä viimeksikin iisakin kirkoksi haukkumani projekti etenee edelleenkin hyvin hitaasti. Rungon tolpat ovat kaikki toki pystyssä ja valettuina ja rungon poikkipuistakin jo puolet on kiinnitetty.
Aidan runko näyttää jo aika valmiilta
Jos kertoo tekevänsä heinäseiväsaitaa niin lähes kaikilla on aika selvä kuva päässään miltä se näyttää. Ja kun tarkentaa, että seipäät tulevat pystysuoraan vierekkäin niin aika monelta putoaa jo mielikuvitus kyydistä. Kovasti olen yrittänyt tätä suunnitelmaani selitellä, mutta aika moni on suhtautunut siihen kovin kriittisesti eikä oikein ole ymmärtänyt miten se edes voisi olla hyvännäköinen.
En tiedä onko kukaan tämäntyyppistä heinäseiväsaitaa aiemmin tehnyt ja on kovin todennäköistä ettei kukaan ainakaan omien kokemusteni perusteella työhön ryhdy. Työmäärä on niin valtava ettei ainakaan omissa suunnitelmissani ole tuota jatkaa…
Tuosta yläkuvasta saa jo aika hyvän kuvan miltä tuleva aita näyttää. Koko tuo perusrunko on vielä ennen seipäiden kiinnitystä tarkoitus tervata. Lisäksi noita pystytolppia lyhennetään siten, että niiden korkeus ylittää seipäiden korkeuden n 0,3-0,5m.
Testimielessä mallattu muutama seiväs paikoilleen
Laittelin testimielessä muutaman seipään paikoilleen jotta lopputulos selventyisi hieman. Ainakin itselleni kävi tästä testistä ilmi, että rungon tervaus on aivan ehdoton toimenpide. Vihreä kestopuu ei sellaisenaan sovi vanhojen heinäseipäiden vierelle ja lähes musta terva tuo kivan kontrastin vaalean harmaille seipäille. Lopullinen seipäiden kiinnitys tehdään niin, että niiden alapäät ovat 10-15cm irti maasta. Maakosketus todennäköisesti lahottaisi seipäistä alimmaisen puolimetrisen muutoin jo parissa vuodessa.
Toivotaan, että lopputulos on kaiken väärti.
Kulunut kesä tuntui olevan oikein tomaatin kulta-aikaa. Kasvimaan nurkkaan istutin kaksi terttutomaatin tainta, muodosta päätellen jotain luumutomaatin tapaista. Istutusaika oli ehkä hieman myöhäisä ja haukuttiinpa noita meidän tomaatteja jossain vaiheessa jopa kitukasvuisiksi ja ihmeteltiin niiden harvaa ulkomuotoa. Mutta ei se ulkomuoto mitään, kun kukkiminen alkoi niin siitä ei sitten loppua tullutkaan. Terttuja tuli toinen toisensa perään ja maku oli aivan taivaallinen.
Tomaattisadon viimeiset
Nyt viimeöisen pakkasen jälkeen tomaatit heittivät lusikkansa nurkkaan ja arvelinkin, että sato pitää kerätä nopeasti talteen. Tuskin kuolleet taimet pitkään olisivat painavaa satoaan jaksaneet kantaa. Vaikka suurin osa tästä viimeisestä sadonkorjuusta onkin raakoja niin onneksi tomaatti jatkaa kypsymistään myös keruun jälkeen.
Tomaatteja menossa jälkikypsytykseen
Nämä nyt kerätyt tomaatit painoivat vähän vajaa 7 kg joten arvelisin koko tämän vuoden sadon olevan reilut 15 kg. Mielestäni aika hyvin kahdesta taimesta!
Viimeisimmät Kommentit