|
|
Kotiin tullessa oli takaterassilla hauska yllätys. Kaksi suurta perhosta viettivät siestaa talon takapihan puoleisella seinällä. Molemmat olivat kiitäjiä, sellaisia hauskoja ruumiiltaan sormenpaksuisia otuksia. Nämä olivat iloksemme vielä sieltä värikkäämmästä päästä, eivätkä pelkkiä harmaita möllejä.
 Lehmuskiitäjä, siipien kärkiväli n 6,5 cm Lehmuskiitäjä elää wikipedian mukaan lehtomaisissa, rehevissä metsissä ja puistoissa joissa kasvaa lehmuksia. Ainakin oman tontin ympärystä on hyvinkin rehevää metsää, joten todennäköisesti se ei ole pelkällä läpikulkumatkalla. Lehmuksia tosin ei ole lähimainkaan.
 Syreenikiitäjä, siipien kärkiväli jopa 12 cm Tämä syreenikiitäjä on suurin Suomessa vakituisesti elävä perhoslaji. Todella komean näköinen luonnossa, kuvasta ei koko oikein pääse oikeuksiinsa. Ruokalistalla on syreeni, pensasangervot ja lumimarja – kaikkia löytyy omalta pihalta joten toivon näkeväni sen vielä uudestaankin.
Perhosia olisi kiva nähdä laajemminkin, ne ovat kuitenkin usein koristeellisia kuin kauneimmat kukat ja jotenkin mystisiä olentoja. Pitäisi ehkä panostaa kasvipuolella perhosia houkutteleviin kukkiin ja niiden ruokakasveihin.
Nyt kun kasvimaan laajennus on kuokittu niin pääsin vihdoin sitä jo täyttämäänkin. Laitoin tänään istukassipulit maahan. Viimevuotisen hyvän sadon innoittamana lisäsin selkeästi sipulien määrää. Maahan päätyi kilon verran normaaleja ja puoli kiloa punaisia sipuleita. Lajikkeina Sturon normaaleilla ja Red Baron punasipuleilla.
 Sipuli poikineen kokoa kasvakoon Ei tullut viime vuonna punnittua sipulisatoa, mutta maahan meni käsittääkseni puoli kiloa istukassipuleita. Oman maan sipulit säilyivät pidempään ja olivat laadultaankin parempia kuin kaupasta ostetut. Samaan pyritään nytkin, muutenhan olisi kannattavampaa ostaa kaupasta 
Mikään iso tuo kasvimaamme ei ole, mutta on tähän asti ajanut hyvin tarkoituksensa. Sen sijaintikin oli alunperin vähän kompromissiratkaisu, mutta tuo rinneratkaisu on osoittautunut ihan onnistuneeksi.
 Kasvimaa alkuperäisessä koossaan (kuva vuoden 2009 keväältä) Rinnekasvimaamme koki pari viikkoa sitten laajennuksen ensimmäisen osan kun raparperit siirrettiin samaan rinteeseen. Kiviportaiden puoleiselta reunalta poistettiin myös kasvustoa ja istutettiin piparjuuret reunustamaan portaiden ja kasvimaan väliä.
Tänään kaivoin kasvimaan alalaidasta nurmialueen jyrkemmän osion pois ja tasoittelin muutenkin kasvimaan kylvöä varten. Alemmassa kuvassa näkyvät väliaikaisasukit eli 9 marjapensaan tainta, jotka odottavat vielä lopullista sijaintipaikkaansa.
 Kasvimaa nykyisellään Kuvat ovat hieman eri kulmista otetut, mutta kasvimaa laajentui metrin verran reunoiltaan ja alaosaan tuli lisätilaa parikin metriä. Nyt kun reunoilla ei ole enää kukkia kasvamassa niin nyt laajennuksen jälkeen viljelysala on likimain tupla entiseen verrattuna.
Nyt kun nämä hellekelit ovat kestäneet jo muutaman päivän niin ajoittainen viilennyskäynti lampeen tuntuu yhä houkuttelevammalta. Eilen kävin jo testaamassa uintiveden, mutta vetelien rantojen takia nautinto jää ikäänkuin puolitiehen. Tänään sitten syttyi idealamppu keskellä auringonpaistetta (auringonpistos?) ja aloin lyömään tolppia rantaveteen. Neljä tolppaa, pari poikkipuuta ja runko alkoi jo näyttää hyvältä.
 Laituri muutti lammen olemusta kertaheitolla Varsinaiseksi laituriksi siirtyi etuterassin virkaa toimittanut entinen saunan alalaude. Lopputulos on varsin jämäkkä ja suhteellisen siistin näköinenkin vartissa tehdyksi. Veden lämpö on nyt laiturin kohdalla 17, se tosin sijaitsee aurinkoisimmalla kohdalla, joten todellisuus lienee jonkin verran tuon alle.
 Vanhoista lauteista tuli oivallinen laituri Saa nähdä kuinka pitkäikäinen tästä väliaikaisratkaisusta tulee. Varsinaisen laiturin olisi tarkoitus olla hieman pidempi ja leveämpi ja ulottua rannan puolelle terassinomaisesti.
Jo pari viikkoa sitten näin metsässä tämän vuoden ensimmäisen kyyn. Yksittäisissä aurinkoisissa paikoissa niitä näkee jo lumienkin keskellä, mutta varma kevään edistymisen merkki on kyy kotipihalla.
 Tämä veijari jäi kiinni vaikka kovasti karkuun yritti Sellaiset perusmallia olevat roskienkeruupihdit osoittautuivat oivalliseksi apuvälineeksi käärmejahdissa. Metrin varren kanssa kyystä saa kunnon otteen turvallisen välimatkan päästä ja ote on sen verran napakka, että kyyn saa lähempäänkin tarkasteluun mikäli niin haluaa.
Tänään näin myös kevään ensimmäisen vaskitsan, sisiliskoista ei ole vielä havaintoa.
Vuosi sitten löysin tarkan etsinnän jälkeen pihaltani pienen sinivuokkoesiintymän. Paikalla oli neljä tainta, puolet meidän ja puolet naapurin puolella. Vertailin nyt tämän kevään tilannetta viimevuotisiin vanhojen kuvien ja muistin perusteella. Sinivuokkotaimia tai -mättäitä – miksi niitä sitten pitäisikään kutsua – on edelleen neljä. Taimet ovat nyt selvästi viimevuotista suuremmat ja kukkiakin on ehkä tuplamäärä! 
 Sinivuokot kukkivat koreammin tänä vuonna Jos löydän jostain tästä läheltä hyvän esiintymän sinivuokkoja niin taidan vähän auttaa luontoa ja siirtää tuonne muutaman lisätaimen. Paikka on siitä oivallinen, että se on tarkoituskin pitää luonnontilaisena joten sinivuokot saavat rauhassa siellä elää ja levitä.
Vuosi sitten taisin jo kirjoittaa, että raparperille pitäisi löytää uusi paikka. Entinen paikka kun oli kovin varjoinen ja koiratarhan aitojen takana. Uudeksi paikaksi olin miettinyt ainakin kolmea eri paikkaa, mutta nyt päätin laittaa raparperit kasvimaan reunaan.
 Siirtotaimet odottavat kärryssä uuden paikan raivaamista Kun olin koko päivän jo puuhastellut pihalla niin viimeiseksi ajattelin vielä ‘nopeasti’ siirtää raparperitkin uuteen paikkaan. Ylös kuokkiminen onnistuikin nopeasti ja tulokseksi tuli 6 erillistä kasvustoa. Sitten kärryillä uuteen paikkaan ja hmmm… Tästä pitäisi sitten ottaa ensin ruohikko ja muu kasvusto pois ja sitten muokata pohjaa ja istuttaa taimet. No, tämä olikin se savisempi pääty kasvimaasta ja rinteessä työskentely ei ole niitä kevyimpiä töitä.
 Lopulta raparperit löysivät paikkansa Työmäärän takia otin ylimääräisen kasvuston pois vain siltä alueelta joka peittyi nyt uuden penkin alle. Tuo raparperien ja kasvimaan välinen alue vielä siistitään ja siitä tulee kasvimaahan pieni lisäpätkä. Viljelysala laajenee vielä hivenen alaspäin ja ehkä vielä taloonkin päin. Myös kasvimaan vasemmalle reunalle olisi tarkoitus tehdä kiviportaat.
 Raparperivalli lähes valmiina Aika huonosti näistä kuvista näkyy, mutta raparperit on istutettu valliin 10-20 cm ympäristöään korkeammalle. Muistelen kuulleeni, että tämä kasvi tykkäisi kasvaa kummun päällä, joten tulee sekin nyt testattua. Muuten tuo olisi nyt valmiina, jotain katemateriaalia meinasin tosin vielä lisätä juurelle jotta paljas multa peittyy ja kosteus pysyy paremmin penkissä.
Aina välillä löytyy jotain sisälläkin nikkaroitavaa, tällä kertaa kohteena oli pentulaatikko. Englanninspringerspanielimme Lotta on nyt suunnitellusti kantavana ja synnyttää tulevan pentueen viikolla 20. Turvalliseksi synnytyspaikaksi ja pentujen kodiksi aloin rakentamaan pentulaatikkoa. Googlella etsittynä erilaisia virityksiä löytyy aivan laidasta laitaan, joten tämä suunnitelma tulee nyt sitten omasta päästä.
 Pentulaatikko muotoutumassa Aivan valmis tuo ei vielä ole, tällä hetkellä puuttuu vielä turvarimat pennuille, hionta ja maalaus. Ympärille tulee vielä aitaus, jonne myös sanomalehdet levitetään pentujen tarpeita varten. Varsinaisen laatikon etuseinään tulee säädeltäväkorkeuksinen seinä.
 Tulevan pentueen emo Lotta Lotasta ja pennuista voi tarkemmin lukea Dingolina’s kennelimme sivuilta, sekä koirien omasta blogista.
|
|
Viimeisimmät Kommentit