Jo pari viikkoa sitten näin metsässä tämän vuoden ensimmäisen kyyn. Yksittäisissä aurinkoisissa paikoissa niitä näkee jo lumienkin keskellä, mutta varma kevään edistymisen merkki on kyy kotipihalla.
Sellaiset perusmallia olevat roskienkeruupihdit osoittautuivat oivalliseksi apuvälineeksi käärmejahdissa. Metrin varren kanssa kyystä saa kunnon otteen turvallisen välimatkan päästä ja ote on sen verran napakka, että kyyn saa lähempäänkin tarkasteluun mikäli [...]
|
||||||
|
Onhan tuo pönttöprojekti ollut jo pitkään mielessä, mutta nyt tuli asialle jo jotain tehtyäkin. Pihavaraston seinäprojektin jäljiltä jäi sopivia jämäpätkiä leveämpää lautaa, joten materiaalikin oli jo valmiina. Ensimmäisen pöntön kohdalla piti vähän hienostella ja tehdä vino katto, mutta jälkimmäiset tein tasakattoisiksi helppoutensa takia. Täksi talveksi päätin viritellä jonkin helpon tavan tarjota linnuille talipalloja. Uusien talipallojen sitominen naruilla pakkasessa riitti viime vuonna, joten halusin nyt jonkin näppärämmän ja käyttäjäystävällisemmän keinon. Päivisin näkee pieniä sammakoita pitkin pihaa ja lammen ranta kuhisee nuijapäitä. Jostain syystä kuitenkin rupisammakot näyttäytyvät vain iltaisin. Jo muutamana iltana on ihan terassille asti tullut komea nyrkinkokoinen rupisammakko – tai tuttavallisemmin Vihtori. Ihmettelin tuossa puolenyön aikaan pihalla kuuluvaa outoa vinkaisujen sarjaa. Otin taskulampun kouraan ja tutkin pitkin pihaa ja välillä odottelin. Lopulta otus ilmeisesti tottui minuun ja aloitti jälleen ääntelyn. Nyt tajusinkin jo etsiä puista, enkä vaan maan tasosta joten löytyihän se syyllinenkin. Päivän pihakierroksella törmäsin taas uuteen tämän puutarhan eläinlajiin. Jokin luikerteli maakoloon piiloon kun tulin tarkastelemaan uutta pensaan paikkaa. Hiukan mättäitä sivuun ja kuparinen kajo alkoi näkymään kuopasta. Otin asukkaan esille ja ihastelin suurinta vaskitsaa mitä olen nähnyt. Taas on se aika vuodesta kun talvihorroksesta heränneet kyyt eivät oikein tiedä minne menisivät. Viime keväänä näin omalta tontilta yhden kyyn ja naapurit useammankin. Onneksi sesonki kestää kuitenkin vain viikon tai pari ja itse kesällä ei kyitä enää täällä näe. Olen jo pari viikkoa yrittänyt metsästää perhosia linssin eteen, mutta joko ne peijakkaat lähtevät karkuun tai sitten kamera ei ole lähettyvilläkään. Nyt sitten vihdoin onnistui, kohteeksi sain neitoperhosen. |
||||||
|
Copyright © 2012 Insinöörin puutarhassa - Kaikki oikeudet pidetään |
||||||
Viimeisimmät Kommentit