En nyt muista näinkö viime kesänä yhden vai peräti kaksi kiiltomatoa, nyt jokatapauksessa rikoin bongausennätyksen kerralla. Toissailtana terassin vieressä oli tuttu, mutta niin harvinainen näky, vihreä loiste ruohonkorressa. Ihastelin sitä jonkun aikaa ja ajattelin katsella löytyisikö kaverikin, kaveri löytyi ja toinen ja… Pikaisella puolen pihan kierroksella löysin 9 kimaltavaa kiiltomatoa. En ainakaan muista, että olisin [...]
|
||||||
|
Monille puutarhureille (tai ainakin nurmikkointoilijoille) voikukka on jonkinasteinen kirosana. Sen tuhoamiseen käytetään niin myrkkyjä, kuin kuokkaa. Ja onhan toki puutarhavälineitä valmistavat yrityksetkin tehneet kaikenlaista voikukkarauta ja -työkaluakin tämän kasvin kitkentää helpottamaan. Kotiin tullessa oli takaterassilla hauska yllätys. Kaksi suurta perhosta viettivät siestaa talon takapihan puoleisella seinällä. Molemmat olivat kiitäjiä, sellaisia hauskoja ruumiiltaan sormenpaksuisia otuksia. Nämä olivat iloksemme vielä sieltä värikkäämmästä päästä, eivätkä pelkkiä harmaita möllejä. Jo pari viikkoa sitten näin metsässä tämän vuoden ensimmäisen kyyn. Yksittäisissä aurinkoisissa paikoissa niitä näkee jo lumienkin keskellä, mutta varma kevään edistymisen merkki on kyy kotipihalla. Onhan tuo pönttöprojekti ollut jo pitkään mielessä, mutta nyt tuli asialle jo jotain tehtyäkin. Pihavaraston seinäprojektin jäljiltä jäi sopivia jämäpätkiä leveämpää lautaa, joten materiaalikin oli jo valmiina. Ensimmäisen pöntön kohdalla piti vähän hienostella ja tehdä vino katto, mutta jälkimmäiset tein tasakattoisiksi helppoutensa takia. Täksi talveksi päätin viritellä jonkin helpon tavan tarjota linnuille talipalloja. Uusien talipallojen sitominen naruilla pakkasessa riitti viime vuonna, joten halusin nyt jonkin näppärämmän ja käyttäjäystävällisemmän keinon. Päivisin näkee pieniä sammakoita pitkin pihaa ja lammen ranta kuhisee nuijapäitä. Jostain syystä kuitenkin rupisammakot näyttäytyvät vain iltaisin. Jo muutamana iltana on ihan terassille asti tullut komea nyrkinkokoinen rupisammakko – tai tuttavallisemmin Vihtori. Ihmettelin tuossa puolenyön aikaan pihalla kuuluvaa outoa vinkaisujen sarjaa. Otin taskulampun kouraan ja tutkin pitkin pihaa ja välillä odottelin. Lopulta otus ilmeisesti tottui minuun ja aloitti jälleen ääntelyn. Nyt tajusinkin jo etsiä puista, enkä vaan maan tasosta joten löytyihän se syyllinenkin. |
||||||
|
Copyright © 2010 Insinöörin puutarhassa - Kaikki oikeudet pidetään |
||||||
Viimeisimmät Kommentit