Viime vuonna bongasin kevään ensimmäiset lumikellot huhtikuun kolmantena päivänä. Tänä vuonna kesti pari päivää kauemmin, sillä huomasin nuo iloiset yllätykset viisi päivää sitten eli 5.4.
Tämä uusi sijaintipaikka oli erityisen mieluinen yllätys, koska aikaisempi lumikellojen kasvupaikka on nyt osittain autopaikkojen alla. Yritin siirtää kelloja parhaani mukaan pariinkin paikkaan ja ainakin tässä niitä nyt näyttää kasvavan. Myös [...]
|
||||||
|
Jotenkin meinasi käydä nyt syksyn kukkasipulien kanssa sama juttu kuin keväällä. Onneksi kuitenkin vähäisestä lumen tulosta ja pakkasista huolimatta maa oli vielä selvästi sulaa joten sain istutettua ostamani sipulit. Maahan meni nykyisen lilja/freesiapenkin täydennykseksi Grand Cru liljoja, toiselle kukkapenkille 30 krookusta ja lisäksi parin kannon vierustoille tulppaaneja ja narsisseja. Kun vihdoin tuo oma valkea pioni alkoi kukkimaan niin jostain kumman syystä kukkavarret painuivat tiukasti maata pitkin. Muutama pienempi kukka pysyy kyllä näköselläkin, mutta näitä isompia joutuu ihastelemaan nostamalla ne ensin maasta. Nyt kun kamera matkusti taas muualle, eikä pääse kuvaamaan pihan kasveja niin on hyvää aikaa miettiä missä mennään tämän kasvukauden suunnitelmien, toiveiden ja tavoitteiden suhteen. Alkujaan tälle kesälle oli suunnitelmissa ainakin metsäpohjan nurmetus, lammen ruoppauskasojen levitys ja alueen siistiminen, uuden autopaikan tekeminen etupihalle sekä koiratarhan laajentaminen ja parannus. Olen lähipäivät kierrellyt pitkin pihaa ja odotellut, että milloin pionit avaavat suureksi paisuneet nuppunsa. Melkein tuntuu, että ne kiusallaan antavat odottaa ja yllättävät sitten kerralla oikein kunnolla. Nyt muita kukkia kuvatessa löysin täysin piilosta, keskeltä rikkaruohoja ja muuta kasvustoa yhden täysin auenneen punaisen kukan. Pioni teki sen varmasti tahallaan Olen ihan periaatteesta laitellut joulukukkien juurakot ja mukulat maahan keväisin. Yleensä niistä ei kasva juurikaan mitään, mutta tänä vuonna maasta nousi ensin helmililjat ja nyt kolme hyasinttia on intoutunut kukkimaan. Muutama viikko tuntui menevän kuin jossain vihermetsässä. Vihreätä on kaikkialla, mutta kukat tuntuivat kadonneen. Nyt tilanne on onneksi korjautunut kun useampikin kasvi on avannut nuppunsa ihan lähipäivinä. Olin taas tänä vuonna vähän hidas näiden sipulikasvien kanssa, mutta kait parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Gladioluksia istutimme etupihalle sisäänajotien varrelle pieneen rinteeseen 40 kpl. Tuolla määrällä rinteen istutusväli oli n 30 cm, selvästi enemmän kuin pussin kyljessä. Katsotaan nyt miten nuo kasvavat ja jos näyttää harvalta niin istutetaan syksyllä toiset 40. |
||||||
|
Copyright © 2012 Insinöörin puutarhassa - Kaikki oikeudet pidetään |
||||||
Viimeisimmät Kommentit