|
|
Neljän viikon loma meni hyvin joutuin, mutta oli todella onnistunut sillä työasiat eivät käyneet mielessä kuin ehkä yhtenä päivänä. Loman loppukin meni poikkeuksellisen hyvin ja töiden alku ikäänkuin yllätti, eikä ollut mitään viimeisen viikon valittelua loman loppumisesta. Ensimmäinen puolikas meni aika lailla koiranpentujen kanssa ja kun ne alkoivat lähteä uusiin koteihinsa niin sai jopa muutaman päivän olla suht “lomalla”. Näissä väleissä aina yritin tehdä joitain pihahommia. Lopputuloksena syntyi uusi sivuterassi, heinäseipäät ovat vielä odottamassa aitaansa…
 Harkoilla hahmoteltu tulevan terassin paikkaa  Terassin alalta nurmi poistettuna  Kangas kasvustoa estämään ja likimaiset paikat anturalaatoille  Anturalaatat vaateriin  Terassin tukiranka valmiina  Lauta kerrallaan kansi syntyy  Kansi ja rännin ohjaus valmiina, reunat viimeistelemättä  Pientä näkösuojaa tekeillä, vasta tolpat pystyssä  Hiukan näkösuojaa ritilikön avulla Täytyy kyllä sanoa, että terassi yllätti työmäärällään. En olisi alunperin millään uskonut miten paljon siihen saa aikaa kulumaan. Onneksi perustus- ja tukirunkovaiheessa, kuin myös pintalaudoituksen alussa minulla oli apua. Ruuveja meni kiitettävät 1400 ja jatkoa piisaa…
Koiratarhan sivu eli tuo kulkuväylä tältä ’saunaterassilta’ varsinaiselle takaterassille saa vielä jonkinlaisen matalan kaideritilikön ja rännikaivon sekä ilmalämpöpumpun tienoota vielä siistitään. Näkösuojana toimivalle ritilikölle on tarkoitus laittaa jonkinlaiset siistit kukkaviritelmät hiukan eri korkeuksille. Terassin ulkopuolelle, kuin myös koiratarhan puoleiselle sivulle tulee kasveja. Ehkäpä vuorimäntyjä ja tuijia ainakin.
Tulevien vuosien haaveena olisi vielä kattaa tuo terassi. Rakennusvaiheessa sitä ei ole huomioitu mitenkään, mutta ehkä siinä menee jotain muutakin uusiksi siinä vaiheessa. Suunnitelmat olivat kaikki vain päässä ja nukkuessa tehty – hyväksi todettu tapa!
Alkaa tämä piha jotenkin näyttämään siltä, että viimeiset viikot on ollut hiukan muita kiireitä. Pihalla ei ole hirveästi ehtinyt aikaa viettämään, jotakin pientä on tosin valmisteltu. Juhannuksen jos ensin lepäilee niin ehkä sitten koko lopun loman jaksaa viettää pienissä puutyötalkoissa.
 Tuleva sivuterassi? Koiratarhan puolelle pitäisi jossain vaiheessa rakennella pieni sivuterassi, jotta saunasta pääsee sujuvammin ulos vilvoittautumaan. Kuten harkkojen läpi kasvavasta viherryksestä voi todeta niin projekti on odottanut lomaa jo jonkin aikaa.
 Heinäseiväsaidan tolppamateriaalia ja välipuut  "Vain" kolmannes heinäseipäistä Tuleva hedelmätarha ja vähän muutakin osaa tontista on tarkoitus rajata tiiviillä näkösuojana toimivalla heinäseiväsaidalla. Tuota yhtä rajaa ja nurkkaa tontista reunustaa tie niin on mukava saada sitä vasten kunnon aita, vaikka tiellä ei juuri muut liiku kuin me itse.
 Vähän polttopuu-urakkaakin Hedelmätarhan luota kaadetuista puista pitäisi jossain vaiheessa halkojakin ehtiä tekemään. Onneksi se työ on sentään jo aloitettu, vaikkakin vielä hyvin alkutekijöissä.
Kesää ei siis tarvitse jouten viettää, eikä tekemistä keksimällä keksiä. Ja ei toki kaikki työlistan työt näistä kuvista käy ilmi, autotallissa odottaa vielä uudet syöksytorvet ja paljon on vielä pihalle piilotettavaa rautakaupassakin odottamassa 
En nyt muista näinkö viime kesänä yhden vai peräti kaksi kiiltomatoa, nyt jokatapauksessa rikoin bongausennätyksen kerralla. Toissailtana terassin vieressä oli tuttu, mutta niin harvinainen näky, vihreä loiste ruohonkorressa. Ihastelin sitä jonkun aikaa ja ajattelin katsella löytyisikö kaverikin, kaveri löytyi ja toinen ja… Pikaisella puolen pihan kierroksella löysin 9 kimaltavaa kiiltomatoa. En ainakaan muista, että olisin missään törmännyt vastaavaan määrään.
Aika hauska otus sinänsä tämä kiiltomato, sillä sehän on kovakuoriainen. Vihreää valoa loistavat yksilöt ovat naaraita, jotka houkuttelevat valollaan uroksia paikalle. Urokset lentelevät ympäriinsä ja bongaavat valosta naaraan, joka itse on lentokyvytön.
Näitä kuvatessa saa kyllä loisteen vangittua, mutta pelkässä mustassa kuvassa vihreä piste ei ole oikein minkään näköinen. Jätin siis kuvan suosiolla pois ja kehotan käymään Wikipedian sivuilla katsomassa tätä ötökkää.
Monille puutarhureille (tai ainakin nurmikkointoilijoille) voikukka on jonkinasteinen kirosana. Sen tuhoamiseen käytetään niin myrkkyjä, kuin kuokkaa. Ja onhan toki puutarhavälineitä valmistavat yrityksetkin tehneet kaikenlaista voikukkarauta ja -työkaluakin tämän kasvin kitkentää helpottamaan.
 Voikukka - puolesta vai vastaan? Minä kuulun niihin ihmisiin jotka toivottavat voikukat tervetulleeksi. Kitken ne toki kasvimaalta ja kukkapenkeistä, mutta nurmikolle ne ovat todellakin tervetulleet. Ne ovat kauniita kukkiessaan, kestävät kuivuutta hyvin ja niitä kasvava nurmikko kestää vaikka autolla ajon. Ja täällä metsän keskellä liian fiini nurmi olisi ehkä hiukan korni näky.
Osalle talon asukeista voikukkien tuhoaminen onkin sitten mitä suurinta huvia ja ilmeisesti myös oikea herkutteluhetki. Nimittäin kaikki meidän perhoskoirat syövät voikukkia. Kukkavarret lähtevät yleensä ensimmäisinä, sitten lehdet ja joskus myös koko juurakko kaivetaan ylös. Toisinaan hyvää voikukka-apajaa vartioidaan kuin suurta aarretta, eikä kaveria päästetä osingoille. Ohessa ahkerimman tuhoojayksilön taidonnäytteet.
 Ah mitä herkkua! Mikäli omalla pihallasi on voikukkia joista haluat päästä eroon niin meidän tuhoojakolmikkomme kanssa pääsee varmasti sopimukseen hävityksestä. 
 Kunnon käpäläote takaa hyvän lopputuloksen
Koiratarha oli ensimmäinen asia mitä pihallemme tehtiin. Itse asiassa se rakennettiin jo ennen taloon muuttamista. Sen jälkeen se on kokenut monia muutoksia. Ensimmäisenä tarhaan tuli lähinnä tennispallojen säilytystilaksi koirankoppi. Joskus sateella siellä joku käy kääntymässä, mutta kun yksikään koiramme ei asu ulkona niin koppi on käytännössä koriste.
 Koiratarhan yläosa ennen muutosta Toisena varsinaisena muutoksena koiratarha laajennettiin vuosi sitten tuplakokoiseksi. Tässä laajennuksessa jätimme aidan ja rajan väliin n metrin vyöhykkeen, jotta itse rajalle voi sitten istuttaa sinne suunnitellun kuusiaidan. Alun perin sovimme silloisen naapurin kanssa, että aidan voi laittaa rajalle. Se tosin osoittautui sittemmin todella huonoksi ratkaisuksi… Onneksi meillä on nykyään uudet naapurit
 Koiratarhan yläosa muutoksen jälkeen Tämän kevään muutoskohteena oli tarhan yläosa. Koska takapihan puolella on nyt paljon aidattua tilaa niin pienensimme kuukausi sitten ylätarhan kolmasosaan entisestä. Tällä saimme riittävän etäisyyden rajaan ja tilaa päätyyn suunnitellulle pienelle saunan vilvoitteluterassille.
Ostin tarhan reunalle kaksi pylvästuijaa ja kuvan ottamisen jälkeen siirsin toisaalta pihasta nyt tyhjentyneelle alueelle vaahteran, pihlajan ja haavan. Näiden lisäksi sain viimein istutettua rajalle kuusiaidan! Istutushetkellä satoi kaatamalla, joten siitä ei kuvaa näytä olevan. Pitänee käydä kuvaamassa, jotta saan siitäkin muistiin hyvän seurantakuvan.
Kun 2007 syksyllä muutimme tähän taloon niin takapihalla lammen molemmin puolin oli valtavat maakasat. Lammen ruoppauksesta tulleet maat olivat vain läjitettyinä kasoihin. Heti alusta alkaen oli kuitenkin selvää, että haluan tuon pihavajan takaisen alueen tasaiseksi ja hyötykäyttöön.
 Lammen ruoppausmaat levittämättä Kuvakulmasta ei oikein käy ilmi kasojen koko, mutta korkeimmat kasat nousivat lammen pinnalta ehkä 5-6 metrin korkeuteen. Lisäksi tuolla alueella oli paljon suuria kiviä, röykkiö kantoja ja kaikkea muuta mukavaa.
 Kiveä, kantoa, puita ja paljon maata Kasojen levitys lykkääntyi ja lykkääntyi koska entinen naapurimme lupasi sen hoitaa. Välissä kasat metsittyivätkin oikein kunnolla ja kasvoivat vattu- ym viidakkoa puolitoistametrisenä kasvustona. Valitettavasti tästä viidakkoajasta minulla ei ole kuvaa – tai en ainakaan löytänyt sellaista. Nyt jälkeenpäin kuvia selatessani huomaa hyvin, että tuo alue oli pitkään oikea murheenkryyni. Oikeastaan kaikki kohteet ovat kuvattu niin ettei tuo alue tule edes taustalla näkyviin.
 Välissä kasat kasvoivat kaikkea mahdollista Lopulta kyllästyin jatkuviin lupauksiin ja tilasin paikallisen traktoriurakoitsijan paikalle. Ammattimies teki töitä kolmisen tuntia ja levitti siinä ajassa kaikki maat ja reunusti isommilla kivillä vielä lammen rannankin.
 Maat tasoitettuna, reunus kivettynä ja kymmenisen puuta kaadettuna Talvella ja nyt keväällä kaadoin tuosta pihavajan takaa vajaat kymmenen puuta, jotta alueelle tuleva hedelmätarha saa enemmän valoa eikä istutusten tarvitse kilpailla pienen metsikön kanssa. Muutaman puun jätin koristetarkoituksessa. Iso pihlaja, iso haapa ja pari pienempää koivua saivat jäädä.
Olen nyt mittaillut aluetta ja kepein merkannut tulevia puiden ja pensaiden paikkoja. Marjapensaita alueelle tulee näillä näkymin 11. Hedelmäpuiden määrää en vielä osaa sanoa, mutta 4 metrin puuvälillä sopivia paikkoja löytyy likimain 15. Ainakin omena, kirsikka ja luumu on suunnitelmissa. Vajan seinustalle olisi haaveissa vielä viiniköynnöksille paikka.
Mitään istutuksia en ole vielä tehnyt, sillä maapohja tarvitsee vielä aika paljon valmisteluja. Puiden ja pensaiden lisäksi alueelle on tarkoitus tulla jonkinlainen rauhoittumispaikka. Keskellä hedelmätarhaa kasvavan koivun juurelle olen jättänyt alueen johon en aio istuttaa pensaita tai puita. Haaveena olisi rauhaisa paikka pienelle pöydälle ja parille tuolille jossa voisi todella nauttia puutarhan tunnelmasta.
Muutama muukin idea alueen suhteen on, mutta niistä sitten tarkemmin myöhemmin
Kirjoitin tuossa aikaisemmin pentulaatikon rakentamisesta. Niinhän siinä lopulta sitten kävi, että Lotta synnytti maailmaan 7 pientä springerinpentua. Sekä emo, että pennut voivat hyvin ja pentulaatikkokin on osoittautunut oikein toimivaksi.
 Oma kaveri on se paras tyyny Jännä juttu, että aivan ensimmäisinäkin päivinä pennuista erottuu tiettyjä luonteenpiirteitä. On hauska seurata kuinka vahvasti nämä ensimmäisten päivien havainnot näkyvät sitten lopulta aikuisissa koirissa.
Vaikka työnjakona on ollut, että minä kannan päävastuun puutarhasta niin siltikin pihalla kulutettu aika on jotenkin kummasti viimepäivinä lyhentynyt…
Lisää pennuista pentueen omilta sivuilta.
Olen halajannut särkynyttäsydäntä puutarhaani jo pitkän aikaa, jokin tuossa kasvissa vain viehättää niin kovasti. Viime kesänä kävinkin varmaan kymmenessä eri blogissa ihastelemassa tätä hienoa kasvia ja samaan aikaan harmittelin etten ollut saanut sille paikkaa aikaiseksi. Tai paikkahan valmistui oikeastaan jo vuosi sitten, mutta toteutus jäi niinsanotusti vaiheeseen.
 Vuodessa kukkapenkeistä tulikin lähinnä ruohopenkkejä Tänään menin töiden jälkeen Plantageniin ja hain peräkontillisen kasveja ja vähän apumultaa kukkapenkkiin. Nyt ei sitten auttanut enää tekosyyt vaan oli tartuttava lapioon hirvittävästä hyttys- ja mäkäräesiintymästä riippumatta.
 Taimet istutusta odottamassa Penkkien pääkasviksi tuli särkynytsydän, molempiin penkkeihin 3 tainta. Maanpeitekasveiksi tuli valkoisia ja violetteja karpaattienkelloja, sekä sinisiä kääpiökelloja.
 Istutukset valmiina Parasta tässä kukkapenkkiurakassa oli, että valmista syntyi tavallaan kerralla. Tarkoitan tällä sitä, että tuloksia ei tällä kertaa tarvitse odottaa vuotta tai kahta sillä särkyneetsydämet ovat kaikki jo kukassa.
Olen vielä kahden vaiheilla taimien kasvualustan kattamisesta. Minulla olisi risuhaketta omasta takaa aika reilusti ja sillä saisi penkistä heti valmiin ja siistin näköisen, mutta hake estää tai ainakin haittaa varmasti myös maanpeitekasvien leviämistä. Pitänee seurailla tilannetta ja miettiä, tällä haavaa en haketta kukkapenkkiin laita.
 Juuri tämän näyn takia kannattaa urakoida Vaikka taimet ovat vielä pieniä niin silti kokonaisuus näyttää jo aika hyvältä. Ja olihan vuoden tyhjillään olleet kukkapenkit kuitenkin aika surkea näky.
|
|
Viimeisimmät Kommentit